Lienen lukuisia kertoja maininneeni, että "luominen" minussa on käynnitynyt ollessani n 5-6 vuotinen. Tulen suuren perheen keskeltä (9 lasta) josta minä 3:ksi nuorin.
Lapsuuden leikkien keskeltä erkanin useampaan otteeseen, vetäydyin erilleen ja uppouduin musiikillisen maailman lumoihin. Säveltelin jo silloin, muistan sen hyvin selvään ja tarkalleen. Itse silloisia "teoksiani" en tokikaan muista, mutta sen muistan että niin toimiin lukuisia kertoja.
Lapsuuden kotini oli musiikkia ja laulua täynnä, kitara ja hanuri ja stemma laulu oli lähes päivittäinen itsestään selvyys. Se on ollut kasvualusta kaikelle sille, jota nyt v 1974 olen hengellisellä puolella saanut toteuttaa. Olen kiitollinen että olen saanut olla kanavana ja ylöskirjoittajana, mutta työ on Jumalan Hengen tuotosta ei minun. Vaikka tuntuisikin mahtavalta saada siivu siitä, osoitan sen Hänelle joka katsoi puoleeni ja valitsi minut tähän tehtävään. En "nöyristele" mutta sydämestäni totean asian juuri niin olevan. Mäntyniemi on Mäntyniemen poika, mutta Jumalan armosta pelastettu taivasta varten.
Laulujen synty!
Syntymisvaiheet ovat moninaiset, yhtä ja samaa ns kaavaa ei olekaan olemassa. Melodiat ja niihin kirjoittamani tekstit syntyvät hetkessä. Näihin "vuosihin" tullessani olen kaiketi hieman kasvanut ja kehittynyt ymmärtämään milloin kyseinen armoitus minussa aktivoituu, jotenkin sisin on silloin arkana Jumalan Hengen läsnäolossa. Laulut syntyvät siellä missä sisin on yhteyksissä Häneen.
Se tapahtuu metsälenkillä, uimassa, kokoustilaisuudessa, kyläilemässä, autolla ajossa, yöllä, aamulla, päivällä tai illalla, sairaalassa, laivalla, yövuoteella... paikka voi vaihdella, se ei etsi eikä katso sitä.
Joku melodia saattaa soida useamman päivän ajan, ennenkuin siihen syvennyn...kuunnellesani sisäisin korvin melodiaa, saa se ajatuksia ja kuvia jotka sitten kirjaan ylös. En tekemällä tee, siinä määrin en uskalla nimetä itseäni säveltäjäksi/sanoittajaksi, enkä ole sitä koskaan itseeni mieltänyt.
Joku tilanne saattaa synnyttää melodian ja tekstin, jonkun ihmisen elämä puhuu ja sitä kautta avautuu aihe kirjoittamiseen. Esim tilanne on vuosien takaa. Meillä oli ollut yövieras, aamulla istuessamme aamiaispöydässä, näin jotakin enempi kyseisen vieraan elämästä, vaikka en sitä tuntenut. Sanoin hänelle kesken kaiken "JOSTAIN AIVAN SALAA MÄ NÄÄN, SUN SYDÄMESI ITKEE" Siinä istuin ja puhuin hänelle koko laulun tekstin. Näin miten Jumalan Henki sanojeni kautta kosketti vierastamme, hän vuolaasti itki ja kertoi asian juuri niin olevan. Kohta sen jälkeen oli kiire kirjata se ylös, kirjatessani ylös tekstiä, syntyi melodia välittömästi sitä kirjoittaessani. Tämä on yksi tapaus monien muiden vastaavien tapahtumien saatteessa. Monille tutuksi käynyt laulu "SIIPIRIKKO" syntyi näkemäni näyn alla. Minulle näytettiin suomaisema jossa suuri kurkiparvi aterioi. Yhtäkkiää johtajakurki antaa lähtökäskyn...alkaa voimakas siipien lyönti ja vauhdinotto. Yksi toisensa jälkeen kohoaa siivilleen, paitsi yksi. Se yritti saada vauhtia ja nousta siiville, mutta siivet ei kantaneet, vaan tipahtaa uudestaan ja uudestaan takaisin suon päälle. Siipirikkoinen ei yltänyt nousuun, vaan jäi siihen tuskaisena huutamaan muiden perään.
Jumalan Henki on niin ihmeellinen, en yritäkään selvittää miten, se vain on yläpuolella kaiken inhimillisen tulkinnan ja käsitteen. Jumalan suuruus on niin Majesteetillinen ja käsittämätön. Aivan pienen palasen olen saanut sitä nähdä ja kirjata ylös, sinulle rohkaisuksi ja tervehdykseksi. Siinä ei ole mitään sellaista, jonka voisin tililleni tallentaa, eiiiiiiiiiii, kaikki on Jumalan työtä, armoitusta jonka Hän minulle on uskonut. En ole niin "etevä, kätevä tai pätevä" Jumalan on kaikki kiitos ja kunnia. Pyhä Henki välittää Kristuksen jaloutta ja kertoo miten suuri minun Herrani ja Vapahtajani on.
Tässä pieni katkelma työstäni ja sen synnystä. Osoitan sillä Kristusta, vain ja yksin Häntä.