LAULUJEN SYNTYHISTORIAA

Tarinoita löytyy niin monia ja niinikään syntyhistoriaa ...

Joitakin kirjaan tänne luettavaksenne, koska niistä on lukuisia toiveita esitetty.

SUN TAHDON KOTIIN MÄ JOHDATTAA  (1978) ... alkuperäinen nimi "JOS MINUUN LUOTAT VAAN"

Elettiin kesää 1978 ... Elin taistelujen ja houkutusten keskellä, maailma veti ja sen menot. Olin kuin pistoksissa, minulla ei ollut ketään kenen puoleen kääntyä taisteluni alla. (Vietin kesää Kauhajoella muutoin asuin Ruotsissa) Monet nuoret menivät viikonloppuisin rientoihin, minä jäin yksin kotiin ja tunsin oloni tukalaksi, olin vaikeuksissa. Puhuin Jumalalle, etten kestä, ellet nyt auta minua. Kaipasin uskonystäviä jotka olivat meren toisella puolella. Se kesä oli vaikeuksia täynnä ja tuntui ettei "taukoa" ilmaannu. Veljelläni Aleksilla oli tuolloin ravihevosia, noudimme heiniä eräänä päivänä. Istuin traktorin lavalla heinäkasojen pällä ja mietin syntyjä syviä. Päästessämme kotiin, purkasimme kuorman, ja livahdin sisätiloihin...halusin olla yksin. Tapanani on aina ollut purkaa ongelmia, taistelunhetkiä jne musiikin avulla. Olin tuolloin kamarissa ja soittelin kitaraa jotakin hyräillen. Aloin huomaamattani laulamaan minulle täysin tuntematonta laulua. Laulaessani en tajunnut mitä siinä tapahtui, kunnes laulu päättyi, silloin sen ymmärsin. Jumala puhui suoraan henkeeni.  Sain vastauksen jota olin ikävöinyt ja odottanut kaiken taistelujeni keskellä. Kirjasin sanat muistiin kahdessa minuutissa. 

Kerroin, että minulla ollut kenen puoleen käntyä...Pyhä Henki tuli, näytti ja opasti sekä avasi sydämeni ja mieleni Häneen. Silloin nuoruudessani tämä laulu nosti minut ahjosta jaloilleni ja selviydyin eteenpäin. Se on myös lukuisille ihmisille tuonut lohdutusta ja vuorostaan palvellut muita Jumalan ihmisiä.  

AAMUUN UUTEEN  (1981)

Tämä monien rakastama laulu sai syntynsä aamulla. Heräsin ihmeelliseen taivasikävään. Sisin oli niin herkkänä ja sydämen ajatukset kiiri kohden Jumalan kirkkautta. Kuulen jostakin sävelen, se oli kuin kaiku joka tavoitti sisimpäni vastaanottimen. Itkin ja kirjasin laulun ylös, enkä ole sen sanomaa muokannut, vaan kirjasin sen, niinkuin se minulle annettiin. Tiedän että hyvin monet matkaajat ovat siitä voimaa ja rohkaisua saanut matkaa tehdessään. Vaikka laulu on jo vanha, toimii se edelleen taivastuntojen kanavana ja siunauksien avaajana monille. Se ei ole ollut "tähdenlento" vaan se on jäänyt elämään Jumalan kansan sydämissä.

VAIKK TIE NIIN MYRSKYISÄLTÄ TUNTUU   (1974)

Ollessani n 15 vuotias on tämä laulu saanut syntynsä. Kirjoitan siinä myrskystä joista minulla tuolloin ei itselläni ollut paljonkaan kokemusta. Sen sävel on kaihoisa ja sen sanoma käy kohti tämänkin päivän matkaajia. Laulua on paljon laulettu Ruotsissa ja Suomessa. Se on löytänyt paikkansa niin tumman kuin vaaleankin sydämissä....Tässä yhteydessä haluan mainita seuraavaa. Nykypäivän romaniuskovissa vaikuttaa tietynasteinen "identtiteetti-kriisi" kaikki mahdollinen halutaan "leimata" kulttuurimme piikkiin. Olen törmännyt ajaukseen "Hengellinen romanimusiikki" ... vieroksun tätä nimikettä. Vaikka itsekin lukeudun kyseiseen heimoon, katson ja näen asioita hieman toisesta vinkkelistä. Romanikulttuuri on mitä on, siihen en sen kummemmin ota kantaa, mutta siihen reagoin jos tuotantoani kategorioidaan "Hengelliseksi romanimusiikiksi" Minä vaikka romani olenkin, olen sitä ylpeesti, en kuitenkaan kategorioi jotakin kulttuurin nimiin. On huomioitava se tosiasia, että mikä Jumalan on, ON JA PYSYY JUMALAN OMANA. Musiikkini, lauluni, textini ja koko tuotantoni on JUMALAN, ei romanikulttuurin. Jos jatkossa kirjoitan, kirjoitan vain "Jumalan kansan lauluja, näin olen aina tehnyt alunalkaenkin. Joten! ÄLKÄÄ KATEGORIOIKO "väärin tunnuksin" kun en sitä itsekään tee, enkä tule tekemään.

IHMEINEN KOTINI ON   (1983)

Joulukuussa 1982 ylennettiin minulle hyvin merkityksellinen henkilö taivaan kirkkauteen. Elettiin niinikään joulun aikaa 1983, muistin vuoden takaisen tapahtuman. Ajattelin Arjaa ja tietenkin ikävöin häntä (olihan hän pikkuserkkuni) Muistin hänen valoisan olemuksensa, hymynsä ja kujeellisuutensa. Muistin viimeisen keskustelumme ja monia monia muita hauskoja asioita.... Laulu sai syntynsä kaipauksen tunteesta. Sitä on laulettu vuosikymmenten saatossa ja yhäkin tuntuu siinä ihmeellisen kodin valtava kirkkaus ja voima. Tämän laulun olen omistanut Arja Vuolasrannan muistolle.

ÄIDIN RUUSUT   (1991)

Tämän laulun kirjasin äidilleni, koska tunsin niin paljon kiitollisuutta ja rakkautta häntä kohtaan. Äitienpäivänä syntynyt teos, vie lapsuuteen, sen varhaisiin vuosiin ja aina aikuisikään saakka. Kyseisenä päivänä en voinut olla äitini luona, koska asuin Ruotsissa. Lähetin laulun äidilleni korttina ja kasettina kuultavaksi. Minulla oli maailman rakkain äiti. Hänen arvoaan ei mitattu ruusujen paljoudella. Hänen vaatimattomuutensa oli aitoa, puhdasta ja rehellistä. Äitini ei milloinkaan pitänyt itsestään kovaa ääntä, hän toimi niinkuin äiti toimii, itseään säästämättä. Rukoileva äiti, siunattu äiti jonka monet rukoukset kantavat lapsiaan vielä näinä päivinäkin. ÄIDIN RUUSUT ei ole tusina teos, se on lapsen tunnustus ja siinä soi vilpitön sydämen ääni....Kyseisen teoksen olen YKSINOIKEUDELLA OMISTANUT OMALLE ÄIDILLENI. Äitini ylennettiin kirkkauteen 9 / 2011 n 3kk:ta ennen 85 vuotis päiväänsä.

OI, JUMALAN RAKKAUS SUUR   (1985)

Heräsin aamulla ikävöimisen tunteeseen, minun oli ikävä vanhempiani. Ajatukseni karkas heidän luokseen tuona aamuna...Löysin itseni pianon ääreltä ja aloin soittamaan kyseistä säveltä, en tuntenut sitä, mutta kyyneleet juoksi vuolaina, koin Jumalan Pyhän Hengen olevan läsnä. Halusin siihen kiteyttää koko sydämeni ja sillä osoittaa Jumalan suuruutta ja Hänen rakkauttansa. Säveltä soittaessani, Isäni laskeutui erityisen voimakkaasti sydämelleni. En tiennyt miksi, olin hämilläni sen tietoisuuden alla. Isäni sairasteli sepelvaltimo tautia, tuo tauti vei hänet kuoleman läheisyyteen monta kertaa. Kuitenkin isä kesti ja nousi jälleen. Voimakas diabetes teki myös tuhojaan ja ajan saatossa vei häneltä molemmat jalat. Kun sain tiedon Ruotsiin isän sairaudesta, ymmärsin silloin jotakin enempi. Muistin tunteen jota koin soittaessani kyseistä säveltä. Jumala puhuu niin monella tavalla ja ennalta haluaa tasoittaa meitä tulevan eteen. Uskon täysin, että kyseinen laulu syntyi siksi, koska sen oli tarkoitus osoittaa, että side kestää, Jumalan rakkaus ei petä eikä jätä silloinkaan, kun lasketaan kipujen laaksoon jossa kuolema vaanii lakkaamatta. Tämän laulun olen omistanut vanhemmilleni, sen olen sydämelläni kirjoittanut. Uskon sen olleen isälleni profetaallinen ja merkityksellinen kaiken sen 

keskellä mitä hän sairauden myötä joutui kohtaamaan. Isäni ylennettiin kirkkauteen 17/1-1990 uskossa Kristukseen.

VALKOJOUTSEN   (1998)

Mertsi veljeni sairastui vakavasti syöpään. Hänelle suoritettiin 2:si suurta leikkausta, mutta tauti ei hellittänyt vaam jatkoi tuhoaan. Minkä hyvän se toi oli se, että veljeni kypsyi sen alla Jumalan lapseuteen. Olin aamulla lähtenyt kotoa, veljeni oli yrittänyt tavoittaa Helluntaiseurakunan paimenta joka tuolloin oli Hannu Mehtonen, kuitenkaan hän ei Hannua tavoittanut kotoaan. Veljeni kertoi jälkeenpäin miten vihollinen oli ilkkunut ja asetti esteitä veljeni uskonratkaisun tekemiselle. Olin tullut kotiin, kun huomasin auton ajavan pihaan. Veljeni tuli sisälle ja sanoi minulle, että lähtisinkö hänen mukaansa. Tietenkin lähdin, enkä sen enempää tiedustellut että minne olemme menossa. Saavuimme hänen kotiinsa (olin kummissani) Päästyämme sisälle hän sanoi, että voisinko rukoilla hänen puolestaan, hän haluaa antaa elämänsä Herralle. Tietenkin halusin, näin veljeni kasvoilla päättävän ilmeen. Rukoilimme, ja julistin hänelle hänen syntinsä anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja sovintoveressä. Hän sairasti n 2 vuotta, kävi uskovien kasteella ja liittyi srk:nan jäsenyyteen puolisonsa Tarjan kanssa. Elämänsä viimeisimmillä tunneilla hän vielä lauloi: "Sain kutsun käydä kulkemaan, kohden kirkkauden maailmaa. Mua enkelsiivin sinne, Isän rakkaus vie" Jumala joka kaiken säätää ja valvoo, näki hyväksi ylentää veljeni kirkkauteen 5/1997 kuukautta vaille 35 vuotisena. VALKOJOUTSEN on veljeni muistolle omistamani laulu, se sivuaa hänen elämänsä vaiheita kovan ja raskaan sairauden kourissa.

"Käy rantaan valkojoutsen pienoinen, se yli virran kuohujen. On pitkä lento saatu päätökseen, nyt väsyneet on siivet sen. Se kerran lensi siivin sulavin, ylhäällä taivaan vapauden. Kun lento viimeinen määrän saa, käy joutsen rantamaan"

Tässä oli katkelma laulujen syntyhistoriasta ...